Cajek ja joku random heittomerkki jossain.

Käytiin taas meiän feivoritti teepaikassa, varmaan sataa eri teetä. Tosi hyvää ja tuodaan ihanassa pikkukannussa. Siellä me nautiskeltiin. Luultavasti vielä useaan otteeseen, ennenkuin palataan loskan keskelle Suomeen.
Ollaan saatu tässä parin viikon aikana muutamat vaatteet valmiiksi ja tarkoitus olisi ensi viikolla käydä joillain englannin tunneillakin :)

Perjantaina olisi edessä tutustuminen johonkin tehtaaseen luokan kanssa. On ilmeisesti jossain hieman kauempanakin, mutta innolla odottaen. Itse lähinä sen takia kun koko luokka on lähdössä. Saadaan tehtyä meidän haastattelu-tehtävä siellä sitten pois alta.

Kovin nopeasti on mennyt aika, vielä olisi kyllä viihtynyt ihanissa kahviloissa, ravintoloissa ja ihanassa Mariborin kaupungissa.

Katsotaan, jos nää vielä keksisi meille jotain erikoista aktiviteettia :)

-Mariborin naiset

Hei hei Unkari.

Viikko meni joutuisasti ja kotiin paluuta odottaen.

Koulussa osa tytöistä pääsi kokeilemaan silkkimaalausta, osa viimeisteli emalityönsä.

Torstaina kävimme museossa. Esillä oli vanhoja perinteisiä unkarilaisia pukuja ja asusteita, niin kuvina kuin ihka oikeanakin. Sen jälkeen kävimme tutustumassa erääseen kellariin, jossa oli näytillä kaikenlaista sekalaista pikkutavaraa. Kyseessä oli Ördög Ferenicin keräilytavaranäyttely. Napit olivat miehen suosikki, ja sen kyllä huomasi. Erityisen mielenkiintoisia olivat vanhat silitysraudat ja ompelukoneet.

Perjantaina oli jäähyväisten aika. Koululla oli järjestetty kahvitustilaisuus, johon osallistui joitain opettajia ja oppilaita, jotka ovat olleet samoilla tunneilla kanssamme. Olimme valinneet 20 kuvaa parhaista hetkistä Unkarissa, jotka esitimme tilaisuudessa. Kuvat saivat toivotun reaktion, hymyileviä ihmisiä.Yksi koulun oppilaista oli valmistanut meille jokaiselle nuppineulatyynyn, jossa oli pieni ruusu Unkarin lipun väreissä. Perjantai-iltapäivä meni hymy kasvoilla. kun paistattelimme auringossa Tisza joen varrella. Päivä oli mitä onnistunein.

Lauantaina koittikin jo Suomeen paluu. Osa tytöistä meni katsastamaan Budapestia vielä viimeisen kerran ennen lentoasemalle lähtöä.

Nyt vaihto on jo takana. Kokemus oli aivan mahtava. 4 viikkoa kuin hujahti silmien ohi, ja nyt meistä jokainen kokemusta rikkaampana yrittää sopeutua takaisin arkeen.

Terveisin, Unkarin tytöt.

Levottomat jalat

Toinenkin viikko on mennyt nopeasti, kun koulussa työt etenevät hyvää vauhtia. Yksi liivi jo valmiina ja muutkin ovat päässeet jo vuorin työstämisvaiheeseen.
Täällä tosiaan harsitaan hyvin paljon. Ensin proto, sitten itse takkikangas ja lopuksi vielä silitysvaiheessakin saattaa joutua harsimaan paikoin. Tulee ainakin siistiä jälkeä! Opimme myös uusia pieniä niksejä joita opettajamme Ülle meille neuvoo.

Tällä viikolla olemme käyneet taas katsastamassa Tallinnaa. Täkäläisiä design-puoteja, kahviloita...
Keskiviikkona oli museopäivä. Kävimme Kadriorgin linnassa, joka ei niin säväyttänyt. Kesällä varmasti parempi käydä, kun puutarhakin on nättinä.
Linnasta jatkoimme Kumuun, Viron taidemuseoon. Teokset olivat aikajärjestyksessä alimmasta kerroksesta ylimpään. Pidimme eniten ylimmästä kerroksesta, jossa oli ajankohtaisten taiteilijoiden teoksia. Suosittelemme!

Tallinnassa on juuri meneillään Tallin music week. Eilen menimme Mustpeade Majalle, kuuntelemaan aika kokeellistakin musiikkia. Viimeisenä soitti suomalainen yhtye French Films!

Kadriorgin linna

Kumu

Jasmin, Anna & Sara

Kumussa


Vanhassa kaupungissa Sanni löysi itselleen oven. :)

Prague says: Dobry den!

Melkein viikko eletty kuvankauniissa Prahan kaupungissa. Ollaan päästy jo useampaan otteeseen kiertelemään kaupungilla, sekä oppaiden kanssa kuin myös itseksemme. Olemme käyneet muutamilla suurilla nähtävyyksillä, museoita tulemme kiertelemään enemmän ensiviikolla.

Kouluun olemme hyvin tiemme löytäneet, matka on vaivaiset 10 min. Vaihdon aikana saamme aina viikon aikaa tutustua uusiin ja erilaisiin käsityötekniikoihin, joita koulun opiskelijat opiskelevat nelisen vuotta kestävässä tutkinnossa.

Tämän ensimmäisen viikon olemme saaneet kokeilla sekä korinpunontaa sekä muuta pientä askartelua. Odotamme innolla tulevia viikkoja. Viikonloput ovat vapaita, mutta pelottaa jo ettei keretä nähdä kaikkea haluamaame. Kaupunki on hurjan mielenkiintoinen ja nähtävää on paljon!

-Hanna, Heini, Satu, Helmi ja Holly

Aktiivipäivä Mariborissa!

Tänään oli reissumme ensimmäinen tehdasvierailu. Matkasimme Mariborin toiselle laidalle, missä oli pienehkö lankatehdas, jossa ei suinkaan tehty lankoja vaan värjättiin, puolattiin ja tehtiin nauhoja. Yrityksen toiminnanjohtaja piti meille syventävän kierroksen halki värjäämön, värilaboratorion, toimistojen, puolaamon ja nauhatehtaan. Hän puhui oikein hyvää englantia, josta olimme tyytyväisiä, sillä ennen paikalle tuloamme emme kielimuurin takia olleet aivan varmoja, onko kyseessä lanka-, neulos-, kangas- vaiko värjäämötehdas. Yrityksellä oli monipuolinen ja vaativa asiakaskunta, jonka johdosta heidän laboratoriossansa testataan elektronisesti värjätyn langan sävy. Päätuotanto suuntautui eri vahvuisiin lankoihin, joita käytetään mm. vaateompeluun, mutta myös vaativimpiin olosuhteisiin, kuten autojen istuimiin ja palomiesten asuihin. Yritys vaikutti asiaan paneutuneelta, ja siitä todistuksena heiltä löytyi puolen kymmentä sertifikaattia.

Vierailumme jälkeen uusi tuttavamme Zala johdatti meidät syömään Mariborin parasta jäätelöä lämpimän päivän (veikkaus: ainakin 18C !) kunniaksi. Muutaman mutkan kautta vielä teelle, ja kipin kapin takasin dormille, jossa oli iltaohjelma teki jo soudcheckkejään.

Iltatapahtuma oli ilmeisestikin suunnattu dormimme asukkaille, jotka kaikki ovat tyttöjä, ja opiskelevat

läheisissä kouluissa. Se ei kovinkaan paljon poikennut suomalaisesta koulun juhlasta, paitsi että tällä kertaa välispiikit jäivät vieläkin enemmän ilmaan roikkumaan, kun ei tuo slovenia vielä reilun viikon jälkeen oikein taivu. Heh. Ohjelmiston kohokohta oli kun koulumme ja koulutusalamme oppilaat esittelivät luomuksiaan muotinäytöksissäkin tutuin pyörähdyksin. Muotoilu oli idearikasta ja luovaa, ja pilkettä silmäkulmastakin löytyi yhdestä ja toisestakin tuotteesta!

Terveisiä sateisesta Szegedistä!

Täällä on satanut perjantaista saakka, mutta äsken aurinko putkahti esiin. Edellisviikon lopulla aloimme saada vaatteita näyttämään vaatteilta ja enään puuttuu hienosäätöä. Kävimme myös tehtaassa jossa tilattii juhlavaatteita miehille ja naisille eri maista ja paikanpäällä ne muokattiin asiakkaalle sopivaksi. Samassa tehtaassa oli myös kodintekstiilejä matoista tyynyihin. Vierailu oli hyvin mielenkiintoinen. Viikonloppu kului miltein sisätiloissa sateen vuoksi, osa kävi elokuvissa ja tuhlaamassa rahaa tuliaisiin ja vaatteisiin.

Tänään maanantaina kävimme Naturtex - tehtaassa. Se valmisti ihanan pehmeitä peittoja ja tyynyjä polyesteristä ja puuvillasta. Tehtaan opas osasi erittäin hyvin englantia ja sen takia teki tehdaskierroksesta mielenkiintoisen. Tehtailun jälkeen menimme lempi torille syömään lempi herkkuja ja sen kautta takaisin kotiin. Ja nytten istumme mäkkärissä juomassa kahvia.

Päivän mietteet:
Miksi
- matkalaukku alkaa näyttää liian suurelta
- lompakko liian pieneltä
- mäkkäristä saa parhaimmat kahvit ja kahviherkut
- pitää olla huono sää
- ei ole irtokarkkeja?

Terveisin Unkarin tytsyt

Perillä Prahassa

Saavuimme tänään Prahaan. Lentokentällä meitä vastassa oli yksi opettaja ja rehtori, jotka kyyditsivät meidät asunnollemme. Asuntomme on aivan keskustassa ja koulu on kävelymatkan päässä. Olimme perillä sen verran myöhään, että kävimme vain pikaisesti kaupungilla pyörähtämässä ja ostamassa ruokaa. Huomenna olisi tarkoitus tutustua kaupunkiin vähän enemmän.

Heini, Hanna, Satu, Holly ja Helmi

Super

Käytiin perjantaina Ptuj:ssa, joka on Slovenian vanhin kaupunki. Kaupunki jäi kuitenkin näkemättä, sillä koko päivä meni jonkinlaisilla messuilla, missä koululla oli oma ständi. Päästiin myös hius- ja meikkimalleiksi :)) Lauantaina kierreltiin vanhaakaupunkia, ja käytiin leffassa. Onneksi leffoissa on sloveniaksi tekstitykset, joten edes puhetta ymmärsi. Aamu mennyt tänään hyvin hitaasti, pakko kuitenkin lähteä syömään, vaikka tuuli ulkona on hillitön.

Tere taas

Ensimmäinen viikko Tallinnassa on sujunut todella nopeasti ja mukavasti. Päivisin olemme olleet koulussa ja illat viilettäneet missä milloinkin  - lähinnä siis tutkimassa kaupunkia, shoppaillessa ja kahviloissa ja ravintoloissa. Eilen lauantaina yksi "luokkalaisemme" vei meidät Tallinnan kirppareille ja vintage-kauppoihin sekä kävelytti meitä ympäri Vanhaakaupunkia. Hän vei meidät paikkoihin, joihin emme olisi ikimaailmassa löytäneet ilman hänen apuaan. Oli ihan mahtava päivä! Todella kiva nähdä paikkoja, kauppoja ja ravintoloita, joissa ihmiset täällä oikeasti käyvät ja jotka eivät ole vain niitä samoja, joita turistioppaissa aina suositellaan.

Koulussa

Turistit Vanhassakaupungissa kartta kourassa

Ollaan kävelty tässä viikon aikana ihan älyttömästi. Voitaisiin toki kulkea enemmän busseilla, ratikoilla ja trolley busseillakin, mutta onhan se ihan kiva kävellä, niin näkee oikeasti paikkoja.

Käytiin eilen myös Ivo Nikkolon liikkeessä. Nikkolo on Viron tunnetuin muotisuunnittelija. Sara ja Anna ostivat samanlaiset mekot, hah!

Koko suomalaisnelikko, kuvan otti meidän oppaanamme toiminut luokkalaisemme Pam.

- Sara, Anna, Sanni & Jasmin

Suveks vormi!

Ensimmäinen viikko Estonia-teatterissa takana. Puhumme jo "sujuvaa" eestiä, kuten "Kas se on hästi tehtud?" eli "Onko se hyvin tehty?" ja "Ma vajan abi" eli "Tarvitsen apua". Katja on tehnyt viikon aikana 60-luvun mekon alusta loppuun. Minä taas olen korjannut paitaa ja takkeja, ommellut huiveja ja suurentanut housut ja paidan. Eilen pääsimme katsomaan ilmaiseksi balettia!
Huomenna on tiedossa kangaskauppakierros.

Katja ja Suvi

Slovenia Maribor, Riikka

Olemme tutustuneet kolmeen materiaaliputiikkiin täällä Mariborissa. Tiistaina ostettiin kankaita ja teimme suunnitelmia siitä mitä haluaisimme valmistaa. Mariborin koulussa opiskellaan suunnittelua, ei niinkään ompelua. Suunnittelu on hyvin ennakkoluulotonta ja luovuutta arvostetaan. Suunnittelin mekon/tunikan mustavalkoisesta trikookankaasta. Pyrin suunnittelussa ja valmistuksessa haastamaan itseäni. Ihana opettaja auttoi peruskaavan piirtämisessä. Kyseinen opettaja puhuu jatkuvasti, ohjaa ja selittää asiantuntevasti ja mielellään miten asiat tehdään, ei kuitenkaan puhu englantia. Opettajat auttavat mielellään ja sanovat työskentelystämme ”super”.

Mariborissa aurinko lämmittää, kevät on tulossa, meidän mielestä kevät on jo täällä. Pitkän talven jälkeen tuntuu huojentavalta kuulla jälleen linnunlaulua. Vähitellen tutustumme Mariborin kaupunkiin, eilen koulun jälkeen vietimme iltapäivähetken Cuba-henkisessä kahvilassa, menemme varmasti uudelleen. Vuoristo antaa oman erikoisen vivahteen kaupungille. Monet puhuvat jopa erittäin hyvää englantia. Slovenia tuntuu hyvin mukavalta ja rennolta maalta.

Aitäh!?

Tänään lähti pieni nelihenkinen läppärikompanja kohti Kadriorgin
kaupunginosaa. Istutaan ihanassa kahvilassa läppärit nenien edessä ja
juodaan banaanikaakaota. Nettiä ei siis edelleenkään olla saatu asuntolaan.

Meistä on pidetty hyvää huolta ja opettajat sekä oppilaat ovat tosi mukavia.
Alkuviikosta saimme päättää mitä kukin haluaisi tehdä vaihdon aikana. Osa
meistä tekee blazerin/takin ja osa liivin. Opettajamme Üllen neuvoja on
hauska kuunnella, kun hän selittää niitä puoliksi viroksi puoliksi suomeksi. (Hänen puhetyylinsä alkaa jo tarttua meihinkin.)
Eilen meillä oli vaatemalliston suunnittelun ensimmäinen tunti, jossa meillä
on Marit Ilison opettajana, joka on iso nimi Viron muotimaailmassa. (
www.maritilison.com)

Luokkamme

Teoriatunti

Kangaskaupassa

 -Sanni, Sara, Anna ja Jasmin

Randomia koneesta, ulkoa ja slovenia-tyttöjen väsäyksiä.

Heipparallaa!

Yksi Tehdas Kaksi. Kolmas sitten toinen.. Kuinka monta vaateteollisuus-laitosta mahtuu pieneen kaupunkiin? Hurjaa!

Viime viikon aikana tuli vierailtua yhteensä siis peräti neljässä tehtaassa. Loppuviikon tehtaista, yksi kolmesta, valmisti varusteita mm. palomiehille, sähköasentajille, poliiseille, aremeijalle, ym. supermiehille! Valmistuksessa käytettiin monenlaisia, äärimmäisiin olosuhteisiin soveltuvia materiaaleja (näistä tutuimpana coretex). Kyseiset mahtivarusteet saattoivat maksaa jopa 3miljoonaa forinttia?? Siitä voikin sitten valita hankkiiko itselleen citymaasturin vai palomiesvarusteet..

Seuraavaksi: "Paul&Shark". Tehdas, joka valmistaa erittäin laadukkaita neulostuotteita pääasiassa miehille. Vienti kohdistui ensisijaisesti Italiaan, jossa 300e-400e kustanteiset vaatteet keventävät tyylistään tinkimättömien kansalaisten rahapusseja.

Viikon viimeisimpänä saimme tutustua (edelleen laadukkaita tuotteita valmistavaan) "Lavello":n. Mallistojen kohderyhmä oli 25-45 -vuotiaille naisille. Tehdas vaikutti verrattain järjestelmälliseltä ja hyvin menestyvältä! Myös tilat olivat erittäin miellyttäviä ja valoisia.

Ja niin koittaa pitkä viikonloppu!

Lauantaina nukutaan, shopataan, levätään, ja - yllättäen - herkutellaan! Hieno valmistautuminen sunnuntaina koittavaa Budapest-retkeä varten.

Aamulla juna siis kuljetti Unkarin uudet tyttäret Budapestin suurkaupunkiin. Perillä vastassa meitä odotti Enikó miehensä kanssa, jotka ystävällisesti kierrättivät seuruettamme, näyttäen kaupungin lähimmät upeat nähtävyydet.

Ilta vietettiin iloisesti shoppailun merkeissä, joka päätettiinkin yöpymällä kodikkaassa hostellissa keskustan kupeessa!

Ja niin tyttäret ovat palanneet jälleen "kotiin" !

Szegedissä vietettiin tiistaina koko kaupungin voimin Unkarilaista merkittävää juhlapäivää! Lippuja siellä ja täällä, Unkarin lipun värein koristeltuja ruusukkeita, kukkaseppeleitä patsailla, laulavia ihmisjoukkoja, museon kupeessa juhlaorkesteri! Kiltit koulutoverit kuljettivat meitä seuranaan kaupungilla, sekä veivät meidät museoon (,johon oli juhlapäivän kunniaksi ilmainen sisäänpääsy). Mikä mainio, ja aurinkoinen päivä! Lämpöasteita peräti parisenkymmentä, ja koko kaupunki yhtenä hymynä!

Kevät on jo korkattu pikkukengin,

Neidit Unkarin

Jos joku hallitaan nopeasti, niin ainakin jotkut koulun ja asuntolan tavat. Huomattiin että kaikilla oppilailla on sekä koulussa, että asuntolalla aamutossut. Ostettiin sitten itellekkin tossut. On kyllä kätevät, kun ei oikein sukkasilleen tai kengillä viitsi koko ajan kävellä.

Kävästiin eilen paikallisessa kangaskaupassa, ja oli kyllä halpaa! Ostin kevyttä, printillistä puuvillaa noin puolitoista metriä, eikä tosiaan maksanu ku 2,80e. Koulustahan ei tosiaan valmistu ompelijoita, vaan suunnittelijoita, ja sen huomaa työtavoissa. Opettajat piirtävät oppilaille kaavat tämän suunnitelman mukaan, tai käytetään valmiskaavoja (suomessa eurokankaista saatavan Burda-lehden). Siksikin eräs opettaja ihmetteli kun piirsin (tooosi simppelin) mekon kaavan itse. Tänään tosiaan siis aloiteltiin vapaavalintaisen vaatteen tekoa eilen ostettujen kankaiden pohjalta, saatiin kyllä kaikki sen verta hyvälle tolalle jo tänään, että kyllä viimeistään huomenna tai ylihuomenna valmistuu.

Arriving to Maribor

Tultiin siis eilen sunnuntaina, ja ei voi muuta sanoa matkasta, kuin että aika hyvä tuuri oli mukana. Lentohan siis lähti sunnuntai-aamuksi luvattoman aikasin, ja herätys todellakin oli 3.3o. Lento oli Helsinki-Vantaalla 45 minuuttia myöhässä, joten oli pieni huoli jatkolennon suhteen, kun vaihtoaikaa Wienissä oli vain reilut puoli tuntia. Wieniin saavuttiin sitten vartti ennen jatkolennon lähtöä, ja siellä sitten hyvin ripein juoksuaskelin portilta toiselle. Siihen oltiin varauduttu (tai ainakin hyväksytty asia), että laukut tulee mahdollisesti perässä. Hyvä tuuri jatkui, kun kävi ilmi että laukut ehtikin lennolle, jipii! Lentokentältä Sloveniasta piti vielä mennä bussilla ensin Ljubljanaan, josta vielä junalla Mariboriin. Matkaan lentokentältä Mariboriin vierähti noin kuusi tuntia, joten porukka oli aika väsynyttä.

Tänään käytiin koululla, jossa osallistuttiin erään luokan mukana ns. kokkaustunnille, missä nuorille opetetaan terveellisiä ruokailutapoja ensin teoriassa, ja sitten käytännössä. Englanti sujui suurimmalta osalta oppilaista, muutaman opettajan kanssa joutui turvautumaan elekieleen.

Tereteretere

Perille päästiin suunnitelmien mukaan. Asumme parin kilometrin päässä keskustasta Triinin luona. Hän on myös Estonia-teatterissa harjoittelemassa ja on opastanut meitä ja tulkannut.
Tänään ensimmäinen päivä teatterissa lähti pienen alkukankeuden jälkeen käyntiin. Aloitimme tutulla ja turvallisella korjausompelulla.

Katja ja Suvi

2nd day

Eilen aamulla lento lahti myohassa suomesta, onneksi ehdimme kuitenkin jatkolennolle Sloveniaan. Slovenian paassa loydettiin helposti linja-auto joka lahti Ljublanaan ja sielta paasi helposti myos junaan jolla sitten tanne Mariboriin :)

Tanaan pitaisi menna ekaa kertaa kaymaan koululla, saa nahda millainen vastaanotto :) Tanaan on tosi paljon saatu tietaa asioita joita ollaan haluttu tietaa ja on saatu tiettyja pikku ongelmia hoidettua pois paivajarjestyksesta. Aamupala oli melko vapaasti valittava, ettei ainakaan tyhjin vatsoin tarvitse kouluun lahtea :) Meinattiin likkojen kanssa lahtea vilkaisemaan laheista ostoskeskusta illemmalla, katsotaan mita loydetaan.

Kaveltiin eilen illalla asuntolalle kahdestaan ja vaikutti aika rauhalliselta meininki, saattoi johtua kylla sunnuntaistakin :D Missaan ei tuntunut olevan oikein ketaan.

Ei tassa sen ihmeempia, katsotaan taas

Tere tere

Tere! Täällä ollaan Tallinnassa, saavuttiin eilen joskus neljän aikaan laivalla. Asuntola on tosi kiva, värikäs ja pirteä. Ei olla saatu asuntolaan vielä nettiä, mutta ollaan nyt täällä koulun kahviossa (ja tunnille pitäisi mennä neljän minuutin päästä, eli tulee tosi lyhyt ja nopea postaus!). Ollaan kierretty koulu läpi ja eilen käytiin jo vähän shoppailemassa illalla. Lisää joskus toiste, nyt on kiire! :)

Sara, Sanni, Jasmin & Anna

Lentokenttä-kooma

Nyt ollaan täällä lentokentän jossain ylihinnoitetussa kahviossa. Kaikki mukelot löysivät toisensa aamukoomasta huolimatta, passitkin olivat iloisesti mukana. Ja kaikkien laukut pääsivät kyytiin, katsotaan sitten taas tilannetta kun tuliaiset on laukussa.
Nyt on mietinnässä kuinka löydetään junat ja bussit, ehkä löytyvät jostain :)

Jatkuu kunhan ollaan kotiuduttu :)

Tervehdys keskiviikolle, 9.3.2011 !

Viimeisimpiin tapahtumiin palatakseni..

Leppoisa Lauantai

Neitokaiset nauttivat vapaan aamunsa kunniaksi enemmän tai vähemmän myöhäisen aamiaisen. Eikä tarvittu kovinkaan pitkää mietintähetkeä, kun tuli yhteinen päätös lähteä katsastamaan SzegedPlazan "CinemaTown" ! Löytyikin muuan elokuva alkuperäiskielisenä, englanniksi, ilman dubbauksen iloja! Hurraa! Hauskastipa oli teatterin sali nro 2 tyhjyyttään täynnä. Vain ja ainoastaan meitä varten, otaksun.

Iltasella elokuvan jättämän mielihyvän vallassa vietettiin nautinnollinen ja rentouttava juustoilta. Kynttilöitä ja ihanaa ruokaa. Voiko enää rennommin päivänsä viettää? Vastaan ei. Aamen ja kumarrus rentoutumiselle!

Spa-Sunnuntai

Siinä kello kymmenen jälkeen päiväsaikaan suunnattiin viiden minuutin kävelymatkan päähän Kylpylään. Paikka oli rakennuksellisesti erittäin kaunis (erityisesti ulkoapäin.. täytyy muistaa ottaa kuva!). Tuli mieleen roomalaiset ja kreikkalaiset vai kuka niitä pylväskyhäelmiä vesialtaineen nyt rakensikaan..

"Spa" oli mielenkiintoinen kokemus. Lähinnä lillumista ja kellumista erinäisissä altaissa. Mikäpä siinä. Kumma juttu oli, ettei löytynyt mahdollisuutta uida ns. matkaa. Yksi pienehkö allas oli ilmeisesti varsinaisesti tuota "uimista" varten, mutta joku oli unohtanut kirjoittaa seinään liikennesäännöt. Uimapukuiset kansalaiset kun polskivat sikin sokin toisiaan päin ja ohi ristiin rastiin... ehkä vasta suomessa pääsee seuraavan kerran "ratauinnille"?

Mielenkiintoisa Maanantai

Koululle mars. Kurakatuja litsläts tehtaaseen hop! Ensimmäinen pahainen vihuri pisti säätilaan ytyä, onneksi oli tumput ja myssyt matkassa. Kukaan ei jälleen puhunut englantia, joten tehdasvierailu oli omalla tavallaan surullinen, mutta mielenkiintoinen tapaus! Rakennus ja tilat olivat pölyisiä ja vanhoja, mutta kielimuurin vuoksi jäi avoimeksi moni asia. Unkariksi selostetut koneiden toiminnot kuulostivat joka tapauksessa jännittäviltä!

Tiistaina Emalointia

Taideluokassa oppitunti alkoi meille miellyttävän mehukkaissa tunnelmissa. Luokan pari poikaopiskelijaa olivat leiponeet Naistenpäivän kunniaksi suklaamuffinsseja sekä kookospalleroita!! Hyvänen aika mitä hemmottelua! Suomen opiskelijamiekkoset voisivat ottaa hieman mallia, eikö totta? Emalikorutkin saatiin viimeisteltyä, aurinko paisteli, hymy on moisesta herkässä! Lisää näitä päiviä, kiitos!

..enään on Tänään:

Aamusta ompelun pariin. Jakkua, hametta, paitaa sekä takkia alkaa valmistua! Mukavaa. Vaikka työtilat ja koneet ovatkin kovin erilaisia aiempaan verrattuna, voidaan huomata että helpostipa tuohon omaan Unkarilaiseenkin käsityöläisen penkkiinkin näyttää tottuvan. :) Itsenäistä ja omavaraista työskentelyä. Sehän passaa!

Päivän päätteeksi saimme valmistaa vielä uudet emalikorut, jotka valmistuivat toisena kokemuksena verrattain ensimmäistä vikkelämmin!

Auringonpaistetta lisää, lämpöä lisää, kiitos, niiaus, kumarrus,

Unkarin tyttäret!

Ja matka jatkuu..

Tänään olkoon perjantai 4.3.2011. Unkarin tyttäret ovat ottaneet itselleen matkanalkajaisiksi uuden harrastuksen: syömisen. Ruoka on niin edullista, ettei opiskelijankaan kukkaron nyörejä kurista. Vatsa huokaa onnesta, ja ähkystä? Keittiö on siispä villasukkien lisäksi vaihtolasten paras kaveri.

Viimeisimpiä kouluretkiä:

Kävimme vierailemassa neuletehtaassa, joka on Saksalaista alkuperää: "März". Valtava tehdas valmistaa erittäin laadukkaita neuleita vaihe vaiheelta naisille (20%) ja miehille (80%). Olimme äärimmäisen iloisia, kun tehtaan johtaja informoi kierroksemme englanniksi! Käynti oli verrattain mielenkiintoinen kokemus, sillä se avarsi vaatetusalan oppijoiden mielikuvaa vaateteollisuuden suurtuotannosta.

Lisäksi vierailimme myös paikallisen silkkimaalarin luona. Pieni putiikki sijaitsi 10min. kävelymatkan päässä koululta, ja muistutti pienoista yhdenhuoneen galleriaa. "Maalaaja" valmisti erinäisiä tuotteita kuten huiveja, ponchoja, sekä joitakin paitoja/hameita/mekkoja. Hän maalasi valkoiselle silkille taideteoksen veroisia, yksityiskohtaisia, koristeellisia ja kauniita tuotoksia. Oli huomattavaa, että mm. ruusut esiintyivät kantavana teemana hänen töissään. Lisäksi hän käytti töissään myös swarovskin kristalleja (kiinnittäen liimalla kankaisiin), erilaisia helmiä sekä nauhoja. Työt olivat siis alusta loppuun käsityötä.

Kouluterveiset Kossuth Zsuzsanna:sta.

Erikoinen juttu nro1, nimittäin eväiden napostelu hämmentää suomalaisten kouluruokailutottumusten jälkeen. Päivittäin on oltava omia eväitä mukana, jotta jaksaa pakertaa klo 13-14 asti kunnes on mahdollista metsästää lounasta. Lisää eroavaisuuksia omaan kouluun löytyykin ompelusta. Tyttäret aloittivat ompelunsa burdan voimin, sillä peruskaavoituksen käyttö uupuu laisin. Hämmennys. Vaikka eihän tuo menoa haittaa. Alkuviikosta pääsimme myös kokeilemaan emalikorujen tekoa, jota tulemmekin jatkamaan ja maalaamaan vielä seuraavallakin viikolla.

Aurinkoinen ja herkullinen tervehdys,

Unkarin tytöt :)

Terveisiä Szegedistä

So far so good, lento meni hyvin ja päästiin turvallisesti perille. Junalla Szegediin tosiaan sattui pieni vahinko, Unkarissa on nimittäin eriluokkaisia junalippuja ja oltiin tietenkin väärässä luokassa. Meitä heitettiin ulos ensimmäisestä luokasta ja jouduttin rahaamaan matkatavaroimme koko junan läpi kunnes löydettiin oikea vaunu kolmannessa luokassa. :P

Asumme opiskelija-asunnossa lähellä keskustaa. Kaupunki on kaunis ja täynnä vanhoja koristeellisia taloja, mutta sää on poikkeavan kylmää ja luntakin on satanut viimeisten päivien aikana. Käymme paikallisessa koulussa ja ohjelmassa on mm. ompelua ja erilaisija tehdasvierailuja. Unkarilaiset ovat mukavia mutta puhuvat hyvin vähän englantia joten kommunikointi on ollut välillä hankalaa..

Terveisin Unkaritytöt